Viisi ihmistä työpöydän ääressä

Mitä kaasut ovat, missä niitä hyödynnetään ja miten niitä valvotaan


Elämme ns. kaasumeressä. Ilmakehä koostuu erilaisista kaasuista, joiden keskinäiset suhteet ja niiden tasapaino ovat elinehto sille, että maapallolla on elämää. Kaasut voidaan jakaa neljään ryhmään: 

  • räjähtävät -ja palavat kaasut
  • myrkylliset kaasut
  • kylmäaineet
  • happi

Hiilivetyä ja vetyä käytetään mm. energiana voimalaitoksissa ja teollisuuden kemiallisissa prosesseissa ja ne ovat palavia ja räjähtäviä kaasuja. Tällaisia ovat esimerkiksi metaani, propaani, butaani ja vety.  

Kylmäaineita käytetään kylmä- ja jäähdytyslaitoksissa. Happea hyödyntävät monet prosessit esimerkiksi teollisuudessa, sairaaloissa, lääketeollisuudessa ja laboratorioissa.   

Myrkyllisiä kaasuja syntyy teollisuudessa prosessien sivutuotteina. Tällaisia ovat esimerkiksi häkä eli hiilimonoksidi (CO), rikkiyhdisteet (rikkidioksidi [SO2], rikkivety [H2S] sekä kloori [Cl2]). Myrkylliset kaasut ovat hyvin pieninä annoksina ihmiselle vaarallisia ja haitallisia. 

Hapen osalta esimerkiksi hiilidioksidi ja typpi voivat syrjäyttää happea ja tämä on ihmiselle hengenvaarallista. Vaarallisuutta lisää myös se, että ne ovat hajuttomia kaasuja, joten niiden ylipitoisuutta ei pysty havaitsemaan helpolla.  Myös ylihappipitoisuus on uhka, sillä silloin ympärillä olevat materiaalit tulevat palaviksi. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi vetyperoksidivuodon yhteydessä. 

Kylmäaineet voivat myös aiheuttaa happikadon. Sivutuotteena myös kylmälaitteiden toiminta pysähtyy ja niissä säilytettävät elintarvikkeet ja lääkeaineet tulevat käyttökelvottomiksi. Kylmäaineina käytetään freoneja, joista osa on ilmakehälle haitallisia, joten niille on alettu etsiä korvaavia aineita. Isoissa kylmälaitoksissa käytetään usein kylmäaineena ammoniakkia (NH3).  Ammoniakki on ilmakehälle turvallinen aine. Ylipäätään suuntaus on, että ilmakehälle turvallisten kaasujen käyttö lisääntyy ja syrjäyttää soveltuvin osin ns. kasvihuonekaasut. 


Kaasujen valvonta on elintärkeää 

Pääsääntöisesti kaasuja valvotaan kaasuilmaisimilla. Käytetyimmät mittausmenetelmät ovat: katalyyttiset, infrapuna-, sähkökemialliset ja puolijohdeilmaisimet. 

 
Missä kaasunvalvontaa tarvitaan? 

Kaasunvalvonta on tarpeellinen useissa yhteyksissä. Valvontaa hyödyntävät tilat luokitellaan räjähdysvaarallisiksi ja turvallisiksi.  

Voimalaitoksissa käytetään paljon maa- ja biokaasua eli metaania (CH4). Kaasun avulla saatetaan pyörittää voimalaitoksen generaattoreita, joissa voi tulla kaasuvuotoja. Myös venttiilit ja liitokset voivat vuotaa kaasua. Tällöin voi muodostua räjähdysvaarallinen ilman ja kaasun seos. Kaasuilmaisimien sijoittaminen mahdollisiin vuotokohtiin on äärimmäisen tärkeää.  

Maalaamoissa valvotaan hiilivetyjä muita liuotinaineita, jotka voivat aiheuttaa räjähdysvaaran. 

Pysäköintihalleissa ohjataan ilmastointia, jolloin saadaan pakokaasut poistettua tehokkaasti (CO, NO ja NO2). 

Sairaaloissa, lääketeollisuudessa ja laboratorioissa käytetään anestesiakaasuja, happea ja typpeä (N2). 

Laivoissa tarvitaan kylmäainevalvontaa. Koska laivat ovat suljettuja tiloja, on valvonta siellä äärettömän tärkeää. 


Kannettavat kaasunilmaisimet turvaavat kantajaansa 

Kannettavat kaasunilmaisimet ovat pieniä, vähän tulitikkuaskia isompia henkilöturvallisuuteen käytettyjä laitteita, joita kaikilla riskialttiissa ympäristössä työskentelevillä on syytä olla mukana. Kannettavat kaasunilmaisimet voivat yhtäaikaisesti valvoa jopa neljää tai viittä erilaista kaasua. 


Säännöllistä huoltoa ei ole syytä unohtaa 

Kaasunvalvontalaitteet tulee huoltaa säännöllisesti luotettavan toiminnan varmistamiseksi.  Detector Oy tarjoaa huoltoon myös ns. avaimet käteen -elinkaaripalvelusopimusta. Tällöin käyttäjäorganisaation ei tarvitse pitää huolta laitteista ja niiden kunnosta eikä murehtia huoltoajankohdista, vaan kaikki tämä hoituu myyvän yrityksen eli Detector Oy:n toimesta. 

Videolta voit kuunnella lisää kaasuista ja niiden valvonnasta.